On muutamia blogeja, joihin olen koukussa. Pakkomielle.com on yksi niistä ja sieltä inspiraation saaneena kirjoitan tätä...

Minulla on itkemisen pakkomielle. Itken mennen, tullen ja palatessa. Ja välillä siinä välissä. Voitte uskoa, että kyyneleitä meidän perheessä riittää. Ääneen lausuttu runo, kirja (viimeksi Täällä Pohjan tähden alla), leffasta nyt puhumattakaan saa vedet virtaamaan. Ärsyttävintä on kuitenkin se, että itkeä tihrustan ja ajoittain ehkä jopa ULVON vihaisena. Siis tärisen raivosta, olen niin vihainen, etten saa sanaa ulos suusta ja koko hyvä kiukku menee aivan hukkaan koska ITKEÄ PILLITÄN!

Miten yhden naisenpuolen elämään on näin paljon kyyneleitä suotu? Olen tehnyt päätöksen: Seuraavassa elämässä minusta tulee itkijänainen.